Useamman kuin yhden tyyppisiä tutkimuksia käytetään torjunta-ainepitoisuuksien määrittämiseen elintarvikkeissa ja sen ymmärtämiseksi, mitkä torjunta-aineiden tasot ovat haitallisia. Esimerkiksi liialliselle torjunta-aineelle altistuneiden ihmisten pitoisuuksien mittaaminen, eläinkokeet ja torjunta-aineita toiminnassaan käyttävien ihmisten pitkän aikavälin terveyden tutkiminen. Viime kädessä nämä tiedot kootaan turvallisten altistumisrajojen määrittämiseksi.
Pienintä torjunta-annosta, joka aiheuttaa pienintäkään oireita, kutsutaan pienimmäksi havaituksi sivuvaikutustasoksi. Maailman terveystutkimusOrganisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen tai Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA), käyttävät näitä tietoja vahvistaakseen altistuskynnyksen, jota pidetään turvallisena.
Toisaalta torjunta-aineiden käytön turvallisuusrajojen määrittämisessä käytetyissä työkaluissa ja menettelyissä on joitain ongelmia. Asetetut turvallisuusrajat eivät ole niin luotettavia. Jotkut tutkijat huomauttavat, että sääntelyvirastot tukeutuvat usein puutteellisiin tai epäjohdonmukaisiin tietoihin torjunta-aineiden turvallisuuden raja-arvojen määrittämiseksi. Jotkut sääntelyviranomaiset luottavat myös teollisuuden rahoittamien tutkimusten tietoihin toksisuustasojen määrittämiseksi, jotka ovat usein harhaanjohtavia.
Toinen ongelma torjunta-aineiden turvallisuusrajoissa on, että synteettiset ja orgaaniset torjunta-aineet sisältävät raskasmetalleja, kuten kuparia, lyijyä ja sinkkiä, jotka kertyvät elimistöön ajan myötä. Eräässä tutkimuksessa viljelijöiden veressä havaittiin suurempia raskasmetallipitoisuuksia torjunta-aineiden käytön vuoksi.
Monet vaaralliset aineet ovat kiellettyjä luonnonmukaisessa maataloudessa. Vaikka jotkin hyväksytyt ainesosat ovat luonnollisia, ne ovat silti haitallisia. Loppujen lopuksi nämäkin ovat myrkyllisiä torjunta-aineita. Joissakin tapauksissa viljelijät käyttävät niitä enemmän, koska ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin muut kuin luonnonmukaiset kollegansa. Tämän seurauksena luomutuotteet eivät ole niin puhtaita kuin miltä näyttää. Luomutuotteet voivat sisältää noin 20 prosenttia torjunta-ainejäämiä. Tässä suhteessa edistyneissä laboratorioissa tehdyt torjunta-aineettomat elintarviketestit ovat tärkeitä.
Organisaatiomme toimii vastuuntuntoisesti voidakseen olla ravinnosta huolehtivien ihmisten kanssa ja auttaa heitä tekemään turvallisia ruokavalintoja. Tässä yhteydessä se tarjoaa torjunta-aineettomia elintarvikkeiden sertifiointipalveluja tukeakseen yrityksiä, jotka tuottavat, varastoivat, jakavat ja valmistavat ruokaa osoittaakseen ponnistelunsa tähän suuntaan.
